Julkaistu Kulttuuritoimituksen sivuilla:
3/5 tähteä
Apex Twin on julkaissut uutta musiikkia. Se on tällaiselle tyypilliselle sukupolvi-X edustajalle sekä suuri musiikkitapahtuma että eräänlainen karkkipäivä. Aphex Twin (eli Richard D. James) on juuri se artisti joka herätti uudelleen mielenkiinnon elektroniseen musiikkiin 90-luvulla, ensimmäisen kerran sitten Kraftwerkin jälkeen. Aphex Twin oli tuolloin uutta, nerokasta ja provosoivaa.
Iltapäivä oli siis täydellinen: tapasimme ystäväni kanssa, kaksi tosiuskovaista, kellari-studiossa ja hiljennyimme tilaisuuden vaatimalla arvokkuudella kuuntelemaan uutta neljän kappaleen EP:tä Aphex Twin t-paidat päällä.
- Blackbox Life Recorder 21f
- Aika retroahan tämä on. Siis hyvässä mielessä.
- Tuo mieleen monet aika perus 90-luvun ambientimmat, helpoimmat, tanssittavimmat ja tasarytmiset Aphex tuotannot.
- Aika selkeä mood-settler
- Sellaista kivaa loppuillan tanssitavampaa technoa
- Zin2 Test5
- Hieman tiukemmalla särmällä ja biitillä lähdettiin tähän
- Bassline aika tunnistettavaa artistin signaturea
- Jälleen loppuillan tanssitavampaa technoa
3. In a Room7 F760
- More cowbell!
- Sellaista oppuillan tanssitavampaa technoa
- Blackbox Life Recorder 22 (Parallax Mix)
- Ehkä haastavammalla biitillä miksattu versio EP:n ekasta biisistä
- Silti se tanssittavuus pysyy
- Mieleenjäävin pala koko kokonaisuudesta
Apex Twin pysyy tällä EP:llään todella vankasti mukavuusaluieillaan. Lähes joka biisin puolivälissä on drop joka keskeyttää mukavasti jo lähes monotoniseksi käyvän kappaleen. Tuoton on ammattimainen, ehkä jopa laskelmoitu tyydyttämään, mutta ei yllättämään.
Koko EP:n nopeudet (BPM) on aika maltillisia ja tanssittavia. Biiseillä ei hirveästi ole toisistaan erottelevaa omaa, tunnistettavaa luonnetta. Mihinkään kauhean uusille urille Aphex Twin ei tällä EP:llä lähde kuulijaa haastamaan.
Melodiakulkujen maltilliset venytykset (pitch bend) luovat pientä mysteerin ja kokeilevuuden ilmapiiriä, mutta ovat sävellyksen keinona kuitenkin jokaisen koti-syntetisaattorin vasemmalla kädellä saavutettavissa.
Kokonaisuutena EP toki toimii, jollain lailla, mutta yksittäisinä kappaleina näistä mikään ei jää oikein mieleen. Sellainen ajatus tulee mieleen, että muutaman vuoden päästä AI voi luoda juuri jotain yhtä kädenlämpöistä käskyllä “Aphex Twinin uusi EP”.
Pieni pettymys sille joka tuntee aikaisemman tuotannon ja odottaa kuulevansa jotain uutta. Satunnainen kuulija saa mukavaa ja hyvin kulkevaa korvakarkkia.