Miksi tämä taiteilija tutkii ?

... eli mitä taiteilija tekee yliopistossa? Kyseessä on näyttelijän peruskoulutuksen saaneen henkilön taiteelliset jatko-opinnot Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella. Tutkimukseen kuuluu sarja taiteellisia töitä joihin tutkija tuottaa materiaalia mm. näyttelijänä, ohjaajana, kirjoittajana, lavastajana, äänisuunnittelijana ja media-taiteilijana. Tämä kaikki keskittyy siihen miten teatterintekijänä toimiminen voi olla kehollinen projekti.

"Eteenpäin suuntaava, elävä teatteritaide on tutkivaa ja jo olemassa olevaa taidekäsitystä kyseenalaistavaa. Teatterin uusia suuntauksia ei kuitenkaan nykyään voi johtaa edellisistä, edes niiden negaatioina tai jatkeina, vaan globalisaatio, tyylien ja intentioiden sekoittuminen aiheuttaa sen, että tekijä voi tässä kultturisessa ympäristössä järkevästi perustella vain omat valintansa.

Jatkuvasti muuttuvassa kulttuurikehyksessä taiteellisella tutkimuksella (practice as research/teatterityö tutkimuksena) on olennainen rooli uusien sisältöjen, muotojen ja tekotapojen tuottamisessa. Kun tutkimus osoittaa tietyt asiat mahdollisiksi, voidaan ne kentällä helpommin hyväksyä osaksi vallitsevaa työtapa-, keskustelu- tai kerrontakulttuuria.

Omassa taiteellisessa työssäni on periaatteessa aina ollut tutkimukselliset lähtökohdat; mikään entinen ei ole tuntunut riittävän, ja uusiin tuotantoihin olen lähtenyt aina tyhjästä ja tiettyä yksittäistä ideaa kokeillen, perinnettä ja jo tehtyä mukanani kantaen. Olenkin kohdannut työssäni toistuvasti muutamia metodillisia, työtapaan ja esityskulttuuriin kohdistuvia ja niitä määritteleviä kysymyksiä, jotka odottavat tarkennusta, kirjaamista ja käytännön testaamista.

Kaikki taiteellinen työ, tutkivakaan, ei kuitenkaan aina ole tutkimusta (siten kun tutkimus yleisesti ymmärretään). Mikä näistä kyseisistä töistä sitten tekee tutkimusta? Jos nämä taiteelliset työt käyvät läpi sen kaltaiset prosessit, että niissä tuotettu uusi tieto leviää teatterikäytännön ulkopuolelle, sanotaan vaikka "kolmannelle taholle", ulos tekijä/yleisö vuorovaikutuksesta, on eräs tutkimuksellinen kriteeri, jos ei saavutettu niin sitä on ainakin lähestytty. Lisäksi yritän pitää läsnä seuraavat elementit: avoimmuus, kriittisyys ja historiallisuus.

Lopuksi...taiteellisen työn tekeminen avoimessa ja itsenäisessä Yliopiston kaltaisessa instituutissa mahdollistaa ja turvaa työn tutkivan otteen tämän hetkisessä kulttuuri-ilmapiirissä. Tämä työ ja siihen liittyvät julkaisut jatko-opiskelun merkeissä ovatkin hyödyllistä sekä itselleni, koulutukselle ja myös suomalaiselle teatterielämälle."

Tampereella 22.2.2005

(kuvassa (vas. Heidi Kiviharju, Mikko Kanninen ja Janna Engström) Hannu Salaman JUHANNUSTANSSIT, kirj. ja ohj. Yrjö-Juhani Renvall, NÄTY 1998)

<< ALKUUN